Michelin tuo toiselle mieleen autonrenkaat ja toiselle ravintolan, johon pöytä pitää varata hyvissä ajoin. Nimi on sama, eikä se ole sattumaa.
Kuuluisan ravintolaoppaan takana on rengasyhtiö. Sen perustaneet veljekset André ja Édouard Michelin keksivät, että mitä enemmän ihmiset ajavat autolla, sitä enemmän renkaita kuluu. Vuonna 1900 he julkaisivat autoilijoille oppaan, jossa kerrottiin muun muassa renkaan vaihtamisesta, tankkauspaikoista sekä paikoista, joissa matkalla voi syödä ja yöpyä.
Kaksi ensimmäistä vuosikymmentä opas jaettiin ilmaiseksi. Sitten André Michelin näki rengasliikkeessä oppaitaan työpenkin tukena. Veljesten johtopäätös oli, että ihminen arvostaa vain sitä, mistä hän maksaa. Vuonna 1920 opas maksoi seitsemän frangia.
Ravintolat nousivat oppaassa yhä tärkeämmiksi. Niitä alkoivat arvioida nimettömät tarkastajat, ja vuonna 1926 parhaille paikoille annettiin ensimmäiset tähdet. Aluksi tähtiä oli vain yksi, mutta vuonna 1931 käyttöön tuli kolmiportainen asteikko.
Tähtien selitykset muistuttavat yhä oppaan alkuperästä. Yhden tähden ravintola on pysähdyksen arvoinen, kahden tähden paikan vuoksi kannattaa poiketa reitiltä ja kolmen tähden ravintola on jo oman matkansa arvoinen.
Kolme tähteä on asteikon korkein taso. Ja kun ajaa hyvän aterian perässä tarpeeksi kauas, kuluvat myös renkaat.




