Oulun yliopiston johtamassa tutkimuksessa seurattiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneitä ihmisiä. Mukana oli 5 679 henkilöä, heistä 2 597 miestä ja 3 082 naista. Vuorokausirytmi kysyttiin 46 vuoden iässä. Työuria ja eläkkeitä katsottiin rekistereistä sen jälkeen 12 vuotta.
Iltavirkuiksi luokiteltiin miehistä 9,7 prosenttia ja naisista 12,4 prosenttia. Aamuvirkkuja oli miehistä 46 prosenttia ja naisista 44 prosenttia. Seurannan aikana työkyvyttömyyseläke myönnettiin 135 miehelle ja 249 naiselle.
Iltavirkuista miehistä eläkepäätöksen sai 8,3 prosenttia ja naisista 12,1 prosenttia. Aamuvirkuista vastaavat osuudet olivat 5,0 ja 7,2 prosenttia. Ero oli noin 70 prosenttia iltavirkkujen tappioksi. Suurin osa iltavirkuista pysyi silti töissä: miehistä 89,3 prosenttia ja naisista 86,6 prosenttia.
Tutkija Tapio Räihä arvioi, että iltavirkkujen heikompi terveys voi liittyä tupakointiin, vähäiseen liikuntaan ja univaikeuksiin. Iltavirkut olivat tutkimuksessa aamuvirkkuja koulutetumpia. Yhteys eläkkeeseen säilyi, vaikka koulutus ja ammattiryhmä otettiin huomioon.
Kyseessä on havainnointitutkimus, joten iltavirkkuus ei yksin selitä työkyvyttömyyttä. Eläkkeeksi laskettiin myös osatyökyvyttömyyseläke, kuntoutustuki ja osakuntoutustuki. Tutkimus on julkaistu Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.
