Vuonna 2022 Riitta Jalonen julkaisi Tammelta romaanin Omat kuvat. Hän sanoi silloin, että kirjoittamisen aika on ohi. Uutta kirjaa ei pitänyt enää tulla. Mieli muuttui.
Tammi julkaisi vuonna 2026 romaanin Henkivakuutus. Siinä on 139 sivua. Kirja jatkaa edellisen teoksen omakohtaisia aiheita. Minäkertoja on Elisa, ei Riitta Jalonen. Elisa on kirjailijan kaltainen hahmo, mutta tapahtumat on kirjoitettu fiktioksi.
Elisa on yksin kotona. Tutut asiat näkyvät kirkkaina, ja mieleen nousee lapsuus, nuoruus, ystävyys ja parisuhde. Muistojen väliin tulee lyhyitä huomioita kirjoittamisesta. Kun uusia kirjoja ei synny, päivät menettävät merkityksensä.
Kirjan nimi tulee lapsuuden kellosta. Vanhemmat ottivat tytölle henkivakuutuksen. Perhe sai kellon, joka kävi vain, jos siihen laittoi kolikoita. Ilman kolikoita viisarit pysähtyivät. Elisa tarvitsee sanoja samalla tavalla. Jalonen kirjoittaa: "Kun pysäytin kynän, pienensin kirjoittamisen rakentamaa myötätunnon pesää, jossa toivo oli tottunut asumaan."
Elisa vertaa mieltään imupaperiin. Siihen tarttuu aineistoa eläviltä ja kuolleilta. Kirjoittaminen ei ole vain ammatti. Se on keino hahmottaa maailmaa ja pysyä hengissä. Fiktio on pakopaikka vaikeina hetkinä. Lopussa muistot on purettu tekstiksi. Kirja on hiljainen tauko, ei jäähyväinen uralle.
