Obsidian Entertainmentin vuonna 2010 julkaisema Alpha Protocol on palannut GOG-palveluun, ja uusintakierros antaa pelistä kaksijakoisen kuvan. Agenttiroolipeli on samaan aikaan kunnianhimoinen onnistuminen ja turhauttava toimintapeli.
Parhaimmillaan peli tekee pelaajan valinnoista merkityksellisiä. Michael Thortonin puhetyyli, tehtävien järjestys ja ratkaisut vaikuttavat suhteisiin, liittolaisiin ja myöhempiin tapahtumiin. Hahmot muistavat aiempia kohtaamisia, eikä tarina kohtele kaikkia pelaajia samalla tavalla.
Vakoiluasetelma tukee tätä rakennetta hyvin. Pelaaja voi hankkia tietoja, vaikuttaa tehtävien lähtökohtiin ja rakentaa suhteita eri ryhmittymiin. Noin 12 tunnin mittainen peli on kooltaan rajattu, mutta sen tarinassa on useita haaroja. Siksi saman seikkailun voi pelata eri tavoin.
Heikoin puoli on pelaaminen hetkestä hetkeen. Ampuminen tuntuu kankealta, hiiviskelyn viholliset reagoivat epäuskottavasti ja hakkeroinnin minipeli on hankala. Myös muut pienet tehtävät sekä pelin tekoäly voivat katkaista jännityksen.
Alpha Protocol ei siis ole hiottu toimintapeli, vaikka sen tarina ja valinnat kestävät vertailua. Se sopii pelaajalle, joka sietää vanhentunutta tekniikkaa ja haluaa nähdä, miten pitkälle reaktiivinen roolipeli voi viedä. Uusille pelaajille kokemus voi silti olla liian kankea.
